Lähihaku

4/2006 Nuusku Kesäleirin ruotsalaiskouluttajien ajatuksia osa2...Heidän mielestä lähihakupillitys pip-pip-pip-pip-pip kuulosti liikaa luoksetulopillitykseltä pip-pip. Jos luoksetuloa pitää toistaa niin merkki kuulostaa samalt akuin lähihakukäsky, he väittivät. Merkkien kanssa pitää olla todella selkeä: jokaisen merkin tulee olla täysin erillainen. Jos merkit ovat samankaltaisia, koira tulee epävarmaksi. Heidän mielestä piu,pi-piu,pi-piu,pi-,, merkki olisi aivan toisenlainenkun luoksetulovihellyksemme ja näin parempi vaihtoehto lähihaulle. Koira saa nähdä, kun dameja piiloteltiin kivikkoon. Ohjaaja tuli katsoa lähetyksessä aluetta ,eikä koiraan. Se lähetettiin sanallisella käskylläja sen jälkeen pillitettiinm jotta se oppii pillimerkin. Kun koira aloittaa etsimisen , pillitys lopetetaan.. Pillimerkin kanssa koiralle annettiin käsimerkki, jossa vartalo taipuu alas ja kämmen osoittaa maata kohden ja liikkuu hitaasti hieman ylösalas. Korkeamassa ruohossa käsi voi jäädä ylemmäs. jotta koira näkee sen, mutta kämmen tekee snaa pientä liikettä ylösalas. Aloittelevaa koiraa kannustettiin pontevasti, kun ne alkoivat metsästyksen. Olkaa aktiivisia kannustuksessa, jollei koira vielä osaa. Koiraa piti osata lukea: kun koira aloitti työnteon, ohjaajan tuli olla hiljaa. Jos koira poistui alueelta, se ohjattiin sinne takaisin. kun koira osaa etsiä damit vaihdetaan tennispalloihin, joita piillotetaan huolellisemmin maastoon. Niistä tulee vähemmän hajua ja koiran on käytettävä tehokkaammin nenänsä. Kokeessa Sören lähettää koiransa alueelle ja päästää sen aleen takalaitaan, jossa pysäyttää ja antaa etsi käskyn. Kun koira lähte alueella etsimään, hän on aivan hiljaa. Yleensä koira lähtee etsimään kohti ohjaajaa.